*

TeemuTorssonen

Siirtolaiskriisi on myös moraalinen kriisi

  • Kuva: © Bwag/cc-by-sa-4.0
    Kuva: © Bwag/cc-by-sa-4.0

Useita erilaisia asioita on nostettu esille liittyen Suomeenkin suuntautuneeseen siirtolaiskriisiin. Vaikka on puhuttu monikulttuurisuusideologiasta, niin ehkä kuitenkin vähemmälle huomiolle ovat jääneet pohdinnat siitä mitkä arvollis-moraaliset asiat taustalla vaikuttavat. Mielestäni siirtolaiskriisiin liittyvissä pohdinnoissa on hyvä mennä myöskin syvemmälle. Mitkä ovat tavallaan ne pohjimmaiset syyt minkä vuoksi Suomeen suuntautuvaa maahanmuuttoa voidaan sanoa kriisiksi?

Tietystikin kriisin vahvana tekijänä ovat ihmiset jotka tulevat Suomeen. Nämä ihmiset tekevät mitä he tekevät. Kysymys on kuitenkin paljon siitä mitä suomalaiset tekevät ja mitä he eivät tee. Ja miksi suomalaiset toimivat tällä hetkellä siirtolaiskriisin suhteen niin kuin toimivat? Kun asiaa tarkastelee syvemmin niin huomataan että loppujen lopuksi tässä siirtolaiskriisissä on myös – ja ehkä juuri ennenkaikkea – kysymys moraalisesta kriisistä.

Jos irrotamme kaksi yksittäistä tekijää - toisen käytännöllisessä mielessä ja toisen arvollis-moraalisessa mielessä - mitkä aiheuttavat siirtolaiskriisiä Suomen, eli vastaanottavan maan näkökulmasta, niin ne ovat Euroopan Unioni ja ihmisoikeudet. Silloin kun me puhumme ihmisoikeuksista puhumme eurooppalaisen kulttuuriympäristön moraalisesta perustasta. Ja miksi siis siirtolaiskriisi on moraalinen kriisi?

Asiaa voi lähestyä kolmen näkökulman kautta:

  1. Meillä on perustavat eurooppalaisen kulttuuriympäristön arvot ja niistä pidetään kiinni maksoi mitä maksoi, kävi miten kävi. Eli toisinsanoen EU-säännökset ja ihmisoikeudet ovat yksistään ne tärkeimmät normit ja arvot vaikka ne voivat asettaa Suomen yhteiskunnan, kulttuurin ja kansan vaaralle tai tuholle alttiiksi.

  2. Tunnustamme ihmisoikeudet ja niiden olemisen hyvin tärkeinä arvoina mutta sen lisäksi perustavalla tasolla tuomme rinnalle myös muita arvoja. Näitä arvoja voivat olla esimerkiksi oman kulttuurin, yhteiskunnan ja kansan turvallisuuden ja olemassaolon varmistaminen.

  3. Ihmisoikeudet jätetään vähemmälle huomiolle ja keskitytään siihen kuinka pystytään torjumaan yhteiskuntaa kohtaan suuntautuvia uhkia ja vaaroja.

Siirtolaiskriisikeskustelussa näin yleisellä tasolla pyöritään paljon tämän ensimmäisen ja toisen näkökulman välillä. Yleinen keskustelu lainehtii siellä tietyllä pinnalla kaikkine yksityiskohtineen ja kaikkine tunteineenkin, mutta pohjimmiltaan keskustelu velloo sen saman pohjan päällä mikä muodostuu syvemmin ensimmäisen ja toisen näkökulman välille. Yleisen keskustelun kannalta toisessa näkökulmassa mennään tietyllä tavalla vähän vaarallisille vesille. Väärin ymmärtämisen ja negatiivisella tavalla leimautumisen riski on suuri. Helposti leimaudutaan sellaiseksi joka haluaa kieltää ihmisoikeudet. Asia ei ole kuitenkaan näin mustavalkoinen, vaan on todellakin mahdollista yhdistää ihmisoikeudet hyvin tärkeänä arvona ja myös se että pidetään oma kulttuuri ja kansakunta tärkeinä.

Mielestäni moraalinen kriisi liittyen siirtolaiskriisiin syntyy siitä ristiriidasta, mikä muodostuu ensimmäisen näkökulman ja toisen näkökulman välille. Eli kun otetaan kaikista perustavammaksi arvoksi vain ihmisoikeudet ja sen seurauksena syntyy tilanne jossa esimerkiksi oman kulttuurin, kansan ja etnisen ryhmän olemassaolo asettuu vaaralle ja turvattomuudelle alttiiksi, ja tässä siis katalyyttinä toimii siirtolaiskriisi. Kun näiden kahden, eli ihmisoikeuksien ja lyhyesti sanottuna oman kansan olemassaolon toteutumisen välillä on hankausta, niin siinä on myös moraalinen kriisi. Jompaa kumpaa tai molempia joutuu arvioimaan uudelleen ja suhteessa toisiinsa. Tässä on moraalinen kriisi ja tämän vuoksi siirtolaiskriisi on pohjimmiltaan myös moraalinen kriisi. Täsmennän vielä, että kirjoitan tässä yhteydessä asiasta kuvailevassa enkä normatiivisessa mielessä.

Taas omassa kirjassani Miksi minusta tuli kansallismielinen kirjoitan juuri siitä kuinka tämä tavallaan uusi kansallismielisyys pystyy yhdistämään ihmisoikeudet ja humanistisen olemisen siihen, että tunnustetaan myös oma kansa ja kulttuuri ja sen olemassaolo. Tavallaan voidaan löyhästi sanoa, että olen itse näin eurooppalaisen kulttuuriympäristön lapsena käynyt sen moraalisen kriisin läpi jo ennenkuin siihen on tullut pahempaa käytännön painetta. Kuten Suomeen nyt kohdistuu sitä painetta siirtolaiskriisin aikana.

En tässä yhteydessä lähde tarkemmin kuvailemaan tai analysoimaan sitä miksi toiset näkevät enemmän vaaroja ja uhkia siirtolaiskriisissä kuin toiset. Tähän kuitenkin liittyvät sellaiset tekijät kuin suojeltu ympäristö ja kuinka hyvin nk. ”rajat auki” - näkökulman kannattajat ovat loppujenlopuksi ymmärtäneet sen mitä heillä on pelissä liittyen siirtolaiskriisiin. Mikä on se panos minkä he voivat hävitä tässä tilanteessa? Erään tällaisen ”panoksen” kuvaus löytyy Siirtolaiskriisi-kirjasta: ”Laajamittaisen maahanmuuton myötä voi siis seurata väestönmuutoksia, joissa tulijat syrjäyttävät kantaväestön”(Grönroos 2016). Tämä yhtenä esimerkkinä mitä voi seurata siitä jos siirtolaiskriisiin reagointiin tai sen suhteen valitaan joku tietty näkökulma.

Todellakin siirtolaiskriisi on myös moraalinen kriisi ja tämän arvollis-moraalisen tason merkityksen tiedostaminen auttaa meitä tekemään valintoja. Toivottavasti valintoja voidaan tehdä jo aiemmin, ennen kuin silloin kun ne asiat jotka paljastavat valintojen ei-toivotut seuraukset ovat konkretisoituneet. Moraaliset päätökset ja kannanotot ovat usein niitä hankalimpia ja valinta johonkin asiaan liittyen on helpompi tehdä muuta kautta kuin syvemmän moraalisen pohdinnan kautta. Päätänkin tämän kirjoituksen sitaattiin jota ei kuitenkaan tarvitse ihan kirjaimellisesti ottaa.

Helvetin synkimmät paikat ovat varattuna niille jotka pysyvät puolueettomina moraalisten kriisien aikana.” - Dante Alighieri

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat